Kuva: Sebastian Dumitrescu
Haastattelu: Lissu Kirves
Adina Dumitrescu (s. 1964) on romanialainen nykymusiikin säveltäjä ja tutkija, joka on asunut Tampereella vuodesta 2003. Dumitrescu on musiikkitieteen tohtori (The National University of Music of Bucharest) ja on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston Musiikkiantropologian osastolla vuosina 2006–2007. Dumitrescu on Suomen Säveltäjät ry:n jäsen ja säveltänyt yli 100 teosta. Hänen urkuteoksensa I smiled to the bird on Jupiter sai Teosto-palkintoehdokkuuden vuonna 2022. Dumitrescun töitä on esitetty maailmanlaajuisesti arvostetuissa klassisen musiikin tapahtumissa ja hän on Romaniassa järjestettävän Țintea Muzicală International Festival for Classical and Contemporary Music -tapahtuman perustaja ja taiteellinen johtaja yhdessä siskonsa säveltäjä Dana Cristina Probstin kanssa. Hän on julkaissut kolme albumia, joista viimeisimmän chamber music for for kantele vuonna 2015.
Hei Adina, voisitko kertoa itsestäsi ja työstäsi säveltäjänä?
”Olen nykymusiikin säveltäjä ja haluan aina löytää uusia keinoja lähestyä säveltämistä. Olen kiinnostunut uudistumisesta, se on minulle innostavaa.
Alkuun opiskelin tietojenkäsittelyä, se oli siihen aikaan hyvin ajankohtaista, mutta sitten sisareni ehdotti, että voisin opiskella sävellystä, kuten hänkin. Joten päädyin sävellystunneille. Alkuun olin hyvin motivoitunut oman edistymiseni vuoksi, säveltäminen oli minulle hyvin luonnollista. Myöhemmin minulla oli vaiheita, jolloin harkitsin jopa opintojen keskeyttämistä. Mutta opettajani kannustivat minua jatkamaan ja selittivät, että tämä on osa normaalia prosessia.
En ole enää niin nuori, mutta minusta tuntuu nuorelta. Kun olin nuorempi, en puhunut paljoa, mutta ilmaisin itseäni musiikin kautta, mitä teen edelleen. Sävellän, koska haluan luoda jotakin uutta ja tuoda itsestäni jotakin nähtäville. Kun työskentelen, minusta tuntuu kuin en olisi tässä maailmassa, en olisi osallinen, jopa peloissani ilman selvää syytä. Kun en ole osallinen, minusta tuntuu rennommalta, sillä töitäni ei vielä kuulla tai kommentoida. Silloin tavallaan elän mielikuvitusmaailmassani. Kun kirjoitan, teen sitä usein kuvitelluille esiintyjille, keksityille hahmoille, että voisin ikään kuin käydä keskustelua. Emme kuitenkaan kirjoita teoksiamme paperille vaan soittajille, ihmisille. Kyse on siitä, miten hyvin saan välitettyä ideani kirjoittamaani musiikkiin.
On tärkeää, että oma äänesi kuuluu teoksissasi vuosienkin läpi, koska on tärkeää ja keskeistä, että juuri SINÄ olet se tekijä.
On tärkeää, että oma äänesi kuuluu teoksissasi vuosienkin läpi, koska on tärkeää ja keskeistä, että juuri SINÄ olet se tekijä. Se kertoo siitä, keitä me olemme, millainen on meidän temperamenttimme, persoonamme. Mitä me annamme ja tuomme maailmaan, millainen on meidän näkökulmamme.
Laaja näkökulma taiteisiin tekee minusta paremman säveltäjän. Tykkään lukea paljon kirjallisuutta ja runoutta. Haluan tuntea tekijyyttä. On päiviä, jolloin en sävellä, valitettavasti, ja silloin luen jotakin erinomaista kirjaa. Kun minun tulee saada jokin työ valmiiksi, kuten esimerkiksi tällä viikolla, minun tarvitsee olla hyvällä tuulella ja tehdä itselleni mieluisia asioita. Murakami sanoo, että tässä mielessä meidän tulee olla itsekeskeisiä, antaa itsellemme myös hyvää.
Olen verkottunut Euroopassa ja minulla on kokemusta työskentelystä myös Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Teoksiani on esitetty konserteissa ja lähetyksissä. Suomessa muusikot ovat hyvin avoimia nykytaiteelle ja niin on myös yleisö. Se on mielettömän hienoa. Työskentelen täällä aivan erinomaisten muusikoiden kanssa ja olen siitä hyvin kiitollinen. Sävellän paljon kanteleelle, johon tutustuin, kun saavuin Suomeen.”
Hait tukea luovaan työhön, 15 minuutin konsertin sävellykseen. Kertoisitko lisää tästä ja miten työskentelysi on sujunut?
”Hain tukea harmonikan ja puhallinorkesterin konserttiin. Olen työskennellyt paljon harmonikansoittajien Terhi Sjöblomin ja Marija Kandičin kanssa ja olen unelmoinut kauan kirjoittavani heille, halusin kirjoittaa kaksoiskonserton. Terhi otti minuun yhteyttä ja esitteli ideansa konsertista, joka sijoittuu Saksaan. Se on ulkoilmakonsertti, esittäjänä Marija Kandič ja amatööriorkesteri, saksalainen poliisisoittokunta.
Orkesterin muusikot eivät ole ammattilaisia, mutta minusta se on kiinnostavaa, koska he ovat niin sitoutuneita. He antavat kaikkensa tullakseen paremmiksi soittajiksi ja tällaista paneutumista ja intoa on vaikea mitata. Nämä ryhmät eivät soita paljon nykymusiikkia ja he ovat hyvin iloisia siitä, että heille kirjoitetaan jotain tänä päivänä tehtyä. Se tuntuu elävältä. Ulkoilmakonsertti on myös haaste. Esimerkiksi jousisoittimet käyttäytyvät eri tavalla ulkoilmassa. Täytyy olla kymmeniä jousia ja heidän tulee soittaa korkeammasta rekisteristä. Tämän konsertin on tarkoitus tapahtua ensi vuonna. Haluaisin olla aina läsnä kantaesityksissä ja aiemminkin, jotta ryhmä voi keskustella kanssani.”
Teoston kulttuurisäätiön logo on kokotauko ja käytämme sitä kuvaamaan työrauhaa, jota haluamme musiikin tekijöille tarjota. Mitä kokotauko merkitsee sinulle?
”Minulle se tarkoittaa, että voin todeta aamulla, että tämä on se pääasia, mitä minun tulee tänään tehdä. Tämä on oikeuteni, minut on oikeutettu tai oikeastaan velvoitettu. Kaikki meistä tuovat jotakin yhteiskuntaan ja tämä on minun roolini. Tämä on tärkeää.
Tiedätkö, on olemassa lista ammateista, joista voit valita, kun tulet asumaan toiseen maahan. Ja kun muutin Suomeen, listalla oli ”säveltäjä” ja saatoin valita sen. Kaikilla mailla ei ole, tai ainakaan ole ollut sitä. Se viestii siitä, mitä yhteiskunta ajattelee ammatistasi, onko se sellainen, jolla voit elää, tunnistaako yhteiskunta sen, onko sille tarvetta. On maailman hirvein, tuskaisin tunne työskennellä jonkin eteen, jota ei tunnisteta yhteiskunnassa arvokkaaksi.”
Kehotamme hakijoita pohtimaan hakemuksessa mikä on se seuraava taso, mille haluaisivat musiikin tekijöinä nousta. Mihin sinä pyrit tällä hetkellä ammatillisesti?
”Pidän paljon säveltämisestä orkestereille, vaikka minulla ei ole ollut siihen kovin montaa mahdollisuutta. Tiedän, että minulla tulisi olla enemmän orkestereille sävellettyjä töitä, ennen kuin voisin esitellä niitä soitettavaksi. Kovan kilpailun vuoksi on hyvin haastavaa saada teoksensa vakiintuneen ja tunnetun orkesterin esittämäksi. Minä pidän äänen kanssa työskentelystä ja orkesterit ovat täynnä uusia ääniä, se on minusta innostavaa.
Olen hyvin kiinnostunut mikrotonaalisesta musiikista. Tämä on minulle uutta, pidän siitä tunteesta mitä saan tästä työskentelystä.
Olen vakuuttunut maailman äärettömyydestä, haluan löytää uusia ääniä, uudenlaisia kokoonpanoja.
Olen vakuuttunut maailman äärettömyydestä, haluan löytää uusia ääniä, uudenlaisia kokoonpanoja. Haluaisin sukeltaa syvemmälle tähän jatkuvaan, uusien äänten löytämisen tilaan. Minulla oli muutama vuosi sitten itävaltalais-suomalainen projekti, jossa tutkittiin sitä, miten perinteisiä soittimia käytetään nykymusiikissa, mukana olivat kantele, guzheng, sitar ja liru. Oli hyvä kokemus tuoda nämä perinteiset instrumentit ja nykymusiikki yhteen, sillä se tuotti niin erilaista ääntä.”
Mikä on juuri nyt työssäsi erityisen kiinnostavaa, jännää, haastavaa, opettavaista?
”Minusta mikrotonaalisuus on kaikkea tätä; haastavaa, paljon, paljon enemmän kuin kiinnostavaa, opettavaista. Minusta tuntuu, etten ole vielä saanut siitä kiinni, teen edelleen työtä sen löytämisen äärellä. Meillä on enemmän kuin 12 säveltä, meillä on ääniä siellä väleissä. Etsitään ne!
Tiedätkö, olemme kadottaneet monia asioita globalisaation myötä. Jos puhutaan esimerkiksi kielistä – sanotaan nyt, että maa on valloitettu ja valloittaja päättää, että tästä lähin ette voi puhua äidinkieltänne vaan jotakin toista, vanha kieli lopulta katoaa. Ja kun kieli katoaa, monet ajatukset katoavat. Tämän vuoksi musiikissa on opittava perusteet, koska tekijänä on tunnettava historiansa. Me emme ole ainoita, jotka ovat olleet täällä. Sen vuoksi haluan tutkia muutakin kuin pelkkää nykyaikaa. Nykymusiikki ei elä minkään seinän takana. Opettajani sanoi ”varokaa, ettette kirjoita vahingossa Mozartia”, tarkoittaen, että jos ette tunne historiaanne, voitte luoda jotakin, mikä on jo tehty.
Minusta on tärkeää muistaa, että meillä kaikilla on omanlaisemme uniikki näkökulma. Se tekee taiteestamme kiinnostavaa.”
Adinan musiikkiin voit tutustua muun muassa SoundCloudissa.